Hae
Jonnan koukkuja

REUNUKSEN VIIMEISTELY KYSYY LUONNETTA


Kun kyseeseen tulee lähes mikä tahansa virkkaustyö, on väistämättä edessä jonkinlainen reunojen viimeistely. Teet sitten maton, peiton, pussukan tai nyssykän, odottaa lopussa tämä haasteellinen operaatio. Ai miksi haasteellinen? No ehkei aina, mutta otetaan esimerkiksi tilkkumatto (tai tilkkupeitto). Mikäli et viimeistele työtä (eli tee kunnon reunoja), näyttää lopputulos ikuisesti jatkuvalta. Kaunis virkattu reuna antaa työlle sen viimeisen silauksen, joka usein vaaditaan. Hommassa vaan on pari huomioitavaa seikkaa:

Kun virkataan työhön lisää ympärysmittaa, se siis kasvaa (ihanko tosi?!), jolloin silmukoita on lisättävä matkan varrella. Tämän oikean lisäysmäärän tajuaminen on se haaste. Jos lisäät liikaa, työ alkaa ”aaltoilla”, ja vastaavasti liian vähäisellä määrällä työ kupruilee ikävästi. ☹

 

Oikeanlaisen kuvion löytäminen. Reunojen koristeluvirkkaukseen on varmaan miljoonia tapoja, mutta aina ei vaan jaksa/pysty/kykene. ☹ Usein tekisi mieli kerrankin viimeistellä reunat jollain hienolla ennennäkemättömällä kuvioinnilla, mutta ei. Liian hankalaa ja työlästä. Eli päädyt taas tekemään niitä pylväitä.

Vaivannäkö. Isojen virkkaustöiden reunan viimeistely on siitä ärsyttävää, että se vie aikaa, paljon! Joskus tuntuu, että viimeistely kestää yhtä kauan kuin varsinaisen työn värkkääminen ja usein haluaisi jättää tämän viimeisen vaiheen pois. Lisäksi kun ”pyörittelet” käsissäsi jotain parisängyn virkattua peittoa niin niska ja hartiat muistuttavat itsestään viimeistään seuraavana päivänä. ☹

Se, että sopiiko aloitettu ”reunatyyli” kokonaisuuteen. Niin, ja tämä vaatii sen, että olet tehnyt sitä reunaa jo vähintään puoleen väliin asti. Vasta oikeastaan silloin pystyt hahmottamaan, toimiiko valittu tyyli. Ja sitten tietenkin huomaat, että ei, se ei sovi. Eikun purkamaan. Siinä meni kahden tunnin työ hukkaan. ☹

 

Siksak-virkkaus toimii maton reunassa hyvin. ☺

Eri materiaalit ja puikkojen koot. Oikeastaan aika alkeellinen virhe, johon kuitenkin sortuu liian usein. Valitset siis (mukamas) jonkun kivan erilaisen langan reunojen viimeistelyyn. Ja siihen erikokoisen virkkuukoukun, jolla työ on tehty. Huomaat siinä jossain vaiheessa, että ei muuten toimi. Jälki on varmaan sikäli ihan hienoa, mutta työ alkaa joko aaltoilla tai kupruilla. Pitäisi tajuta pysyä samanpaksuisessa langassa ja koukussa!

 

Kokonaisuus ratkaisee!

Tämä vaihe jää liian usein tekemättä: tuotoksen silittäminen. ☹ Tiedetään, paha synti! Nimittäin aika moni edellä mainituista ongelmista häviää (tai ainakin pehmenee) silityksen myötä. Jos olet vähän kämminyt silmukoiden määrissä tai langan materiaalissa/paksuudessa, tämä toimenpide antaa anteeksi! ? Mutta niin, taas jotenkin liian vaivalloista. Tai no jos kotona sattuisi olemaan joku ready-to-iron -silityspiste niin mikäs siinä! ? Ehkä joskus onkin?

Siinäpä ne yleisimmät. Kaiken kaikkiaan viimeistely kuitenkin kannattaa, koska muutoin työ jää ikävän keskeneräisen näköiseksi. Toisaalta kunnon rehellinen (tuntikausia) kestänyt viimeistely antaa sen lopullisen silauksen ja samalla jotenkin päättää loogisesti kyseisen projektin. Voi siis ”luvan kanssa” aloittaa uuden kun vanha on kunnialla saatettu loppuun! ?

PÖLLÖT OVAT UUSI MUSTA

Vielä ehdit virkata tämän tyypin vaikka joululahjaksi jollekin! ☺

Pöllöt ovat salakavalasti tunkeutuneet viime vuosina elämäämme – nimittäin erilaisten tekstiilien ja käsitöiden merkeissä. Vaikka tähtikuviokin on edelleen pinnalla – ja kettukin ilmeisesti yritti jossain kohtaa ”ykköspaikalle” – on pöllö tullut ja saanut aikaan samanlaisen hysterian. Onko pöllö jopa uusi musta?

Mikäköhän pöllöissä kiehtoo? Oikeastaan jos miettii, niin pöllöt ovat aika erikoisia lintuja. Onko niillä korvia vai ei? Isot tuijottavat silmät, omituinen ulkomuoto ja pääkin pyörähtää ympäri melkein täyskierroksen. Lisäksi pöllöjä näkee varsin harvoin, ellei itse ole joku öisin kukkuva pöllöbongari. Ehkä se onkin siinä? Se omituisuus ja mystisyys. Perusnaakka tai lokki ei ole mitään. Mutta pöllö, ei pöllömpi lintu!

Tämä kyseinen kylppärin matto on ostettu jo edesmenneestä Anttila-tavaratalosta.

Pöllöt ovat hiipineet sisustukseen mukaan ja itsekin on tullut niitä virkattua. Tässäpä siis antia ja ohje pöllön virkkaamiseen.

Ohje pöllön virkkaukseen

Pöllön voi halutessaan ommella kiinni vaikkapa isoäidinneliöön, jota voi muunnella mieltymysten mukaan. Itse olen suosinut sekä perinteistä neliötä että kuusikulmiota. Värit pöllössä ja tilkussa voi sommitella yhteensopiviksi oman maun mukaan.

 

Tämä pöllötyyny piti lahjoittaa ”kissaperheeseen”, kun koira oli jatkuvasti pieksemässä sitä…

Pöllön ohje:
 

  • Luo 12 pylvästä renkaaseen, sulje piilosilmukalla
  • Toinen kerros: virkkaa jokaiseen pylväsvälikköön 2 kiinteää silmukkaa
  • Kolmas kerros: virkkaa joka toiseen 2 kiinteää silmukkaa
  • Virkkaa seuraavaksi puolipylväitä ¼ ympyrän verran
  • Käänny ympäri ja virkkaa kulman silmukkaan 4 kpl puolipylväitä, jatka taas ¼ ympyrä loppuun, viimeiseen kulman silmukkaan 4 kpl puolipylväitä
  • Valkoiset silmänpohjat (2 kpl): virkkaa 10 kpl pylväitä renkaaseen, sulje piilosilmukalla
  • Ompele neulalla ja langalla valkoiset pyörylät kiinni pöllöön
  • Ompele mustat silmät (nepparien molemmat osaset) langalla ja neulalla kiinni valkoisiin pyörylöihin
  • Ompele oranssilla langalla ja neulalla pöllölle nokka eli pujottelet langan muutaman kerran edestakaisin kolmion muotoiseksi
  • Ompele oranssilla langalla ja neulalla pöllön jalat/kynnet eli pari kertaa pujottelet neulan ja langan edestakaisin, samalla kiinnittäen pöllön alaosastaan tilkkuun kiinni
  • Pöllö ommellaan otsastaan kiinni tilkkuun muutamalla neulanpistolla ja pöllönvärisellä langalla

Haastavinta oli päätellä kuvioiden oikea järjestys. Niin ja mukaan on ympätty lisäksi muutamia viisikulmioita, ja niille on varattu omat paikkansa. Huomaa viisikulmio esim. tuossa nokan alapuolella. Lisäksi viisikulmioita on pöllön kyljissä ja päässä. Afrikankukkien lopullista määrää en muista, mutta tekemästäni kuvallisesta ohjeesta sen kyllä pystyy päättelemään ja laskemaan.

 

Pehmeä fleeceaamutakki on kuvitettu – yllätys yllätys – pöllöillä☺.

Pöllöaamutakkia olin katsellut paikallisessa Tokmanni -liikkeessä jo hyvän tovin. Meinasin kuitenkin, että kolmekymppiä on kyllä hitusen liikaa moisesta. Kunnes yllättäen ennen joulua bongasin kyseisen takin alerekissä – ei tarvinnut miettiä kahta kertaa! Lämmin ja pehmeä fleece on ollut ”pöllömeininkiä” oivasti tukeva hankinta. Pesun jälkeekin pehmeys on säilynyt. Ainoastaan taskut ovat vuosien saatossa ”hieman repsahtaneet”, ei parane säilöä niihin mitään.

 

Pöllö on päätynyt neulatyynyksi.

 

 

Neulatyynypöllöstä kaikki taisi saada alkunsa. Afrikkalainen kukka toimii pöllön mahana, sen ympärille on kyhätty sitten muutoin pöllömäinen habitus. Mustat napit silminä ja täytteeksi vanua. Ja sitten tökkimään pöllöä neuloilla … Ohjeen olen soveltanut netistä. Opettelun ja erehdysten kautta tuotos syntyi. Pöllöissä tärkein juju on silmissä. Olisin laittanut nämä uusiksi, mutta olin ommellut napit todella tiukasti kiinni.

Ja vielä yksi pöllö…

Munakellopöllössä on omanlaisensa asennetta ☺.

Munakellopöllö on myös mielenkiintoinen löytö – ja kuuluu ilman muuta pöllörepertuaariin ☺. Olisi ollut omaperäisempää tuotteen luojalta laittaa perinteisen pirisevän äänimerkin tilalle jonkinlainen voimakasääninen ”pöllön ulvahdus”. Toisaalta tajuaisiko, että ääni tarkoittaa ruoan olevan valmista? Ehkä singahtaisi pikemminkin ikkunaan katsomaan, että mitä ihmettä…

Oletko sinäkin hurahtanut pöllöihin? Mitä tapahtui? ☺