Päätin vaihteeksi kokeilla hyväksi havaitusta gluteenittomasta teeleipätaikinasta muotoilla sämpylöitä. Onnistuivat pelottavan hyvin, joten saatan jatkossakin jatkaa uudella linjalla 😊. Toki on helppoa myös muotoilla koko taikina pellin levyiseksi ja tunkea uuniin paistumaan. Maku lienee aika lailla sama. Taannoiseen satsiin kokeilin myös sekaan omenakanelimarmeladia, joka oli positiivinen makeahko yllätys.

Gluteenittoman taikinan käsittelystä on pakko hieman ”avautua”. Te, jotka olette käsitelleet gluteenitonta taikinaa, tiedätte sen olevan varsin omapäistä tavaraa. Joskus kuulee sanottavan, kuinka leivonta on ihanan luovaa ja terapeuttista käsillä tekemistä. Periaatteessa se onkin – siksi itsekin leivon – mutta gluteenittomuus tuo omat haasteensa. Ohjeissa neuvotaan usein muotoilemaan taikina hyvin jauhotetuilla käsillä. Neuvo tosiaan juontaa juurensa olennaisesta oivalluksesta; joku muukin on kokenut saman. Ikävä vertaus ruoasta kirjoitettaessa, mutta kuvittele muotoilevasi liimaa tai liisteriä. Onpa luovaa ja terapeuttista! Itse käytän sekoitusvaiheessa kertakäyttöhanskoja, muuten menee hermot.

Teeleivät voi tehdä myös taputtelemalla koko taikina uunipellin levyiseksi. Vaiva on samaa luokkaa kuin sämpylöiden pyörittely.

Kaikki, joille gluteenittomat leivät ovat tuttuja, tietävät niiden tulevan koviksi koppuroiksi käytännössä yhden päivän jälkeen. Tämä teeleipä on monessakin mielessä poikkeus: voi ottaa pakastimesta sulamaan jopa kahden päivän annoksen! Leipä säilyy hyvänä ja mehevänä yllättävän pitkään.

Gluteenittomat teeleivät/teesämpylät (laktoositon)

• 4 dl gluteenitonta jauhoseosta
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 dl juustoraastetta (L)
• ½ dl juoksevaa margariinia (L)
• ½ dl maitoa (L)
• 1 prk kermaviiliä (L)
• 1 kananmuna

Yhdistä kuivat aineet ja juustoraaste. Lisää juokseva margariini, kermaviili, maito, kananmuna ja sekoita nopeasti. Taputtele taikina koko pellille jauhotetuin käsin tai pyörittele sämpylöiksi, pistele haarukalla tai leikkaa saksilla ”halkioita” sämpylöihin. Paisto 225 asteessa 12-15 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Samalla ajatuksella valmistetut teeleivät patonginmuotoon. Lisäksi voideltu kananmunalla ennen uuniin laittoa. Mukavan rapsakoita ja kivanvärisiä☺.

Haaste otetaan vastaan vähintään kerran vuodessa, koska ei saa unohtaa kantapään tekoa. Kyllä sen aina jostain muistin syövereistä kaivaa, mutta ei se heti lähde sujumaan kuin pyörällä ajo. Toisaalta sitten kun sen taas oivaltaa, niin tekisi mieli vaan neuloa villasukkia ja kantapäitä koko ajan!

Nykyään kuulee paljon, kuinka ihmiset ”tilittää” kun ei kukaan enää neulo villasukkia. Tekisi mieli sanoa jotain, toisaalta ihan hauskaa kyseisissä tilanteissa vain myhäillä; tietäisitte vaan… ☺ Ja sama koskee lapasia, kaulahuiveja, pipoja, kynsikkäitä, säärystimiä… Mitä nyt langoilla ja puikoilla saa aikaan.

Vajaan sentin levyinen satiniinauha toimii parhaiten ns. tennarisukissa.

Tässä siis muutamia työnäytteitä – jotkut tuoreita, toiset vähän vanhempia.

Perusharmaat villasukat, erittäin onnistuneella kantapäällä. ☺

Onnistunutta kantapäätä kestää katsella – itsehän sitä on kaikkein kriittisin näissä hommissa!

Ja tässä näyte siitä, mitä jämälangoista voi saada aikaan. Helpointa on omistaa kahdet pyöröpuikot ja tehdä molempia sukkia vuorotellen – näin pysyy kärryillä langan menekistä. Jämälangat kun tunnetusti saattavat loppua kesken ja tietenkään kyseistä lankaa ei saa ostettua mistään …

Nauhasukat, joissa käytin luistimennauhoja. Olivat tarpeeksi pitkät. ☺