Tähän vuodenaikaan kodin joulukoristeleminen on varsin ajankohtainen asia. Jotkut suorastaan ”räjäyttävät” kotiinsa joulun – ja toiset (kuten minä ) hädin tuskin laittavat pari koristetonttua esille. Ja hei, molemmat vaihtoehdot ovat täysin fine.

Joulukuusienkin suhteen on monta koulukuntaa – itse kuulun heihin, jotka ajattelevat, että kuusi on jees, mutta pieni ja ei-aito (koska sotku, neulaset, oksilla elävät öttiäiset…). Siispä päätin virkata pienen kuusen, joka tuo riittävästi jouluntuntua ja mahtuu vaikka ikkunalaudalle – eikä sotke.

Tämän kuusen virkkaaminen vie käytännössä muutaman tunnin, koristelu tunnin tai pari. Hyvin siis ehtii!

*Vinkki: voit virkata pienemmän kuusen kun käytät vessapaperirullaa.

Tarvitset:

• Tyhjä talouspaperirulla / vessapaperirulla
• Pilttipurkin (tai vastaavan) kansi (ei välttämätön, mutta helpottaa pystyssä pysymistä)
• Kuusenvihreää lankaa n. 50-100 g (tässä 7 veljestä)
• Ruskeaa lankaa (pienikin kerä riittää)
• Virkkuukoukku nro 3 ½- 4 mm
• Koristeeksi pieniä helmipalloja ja minikokoisia kulkusia (jotka voi ommella oksiin neulalla ja langalla)

Paras ohje krokotiilivirkkaukseen löytyy mielestäni täältä. Aloita luomalla 60 kjs, sulje ps:llä. Virkkaa ensin jokaiseen silmukkaan 1 ks. Näin pohjarinkula tulee sopivan kiinteäksi ja siihen on helpompi lähteä luomaan pylväitä (ja tästä eteenpäin tekniikka on selkeästi neuvottu opastamassani linkissä).

Virkkaa rullan päälle ensin muutama kierros ruskeaa, loput vihreää. Näin harmaa rulla ei paista ikävästi lehtien lomasta.

Kuusen ja sen oksien virkkaus aloitetaan siis alimmista oksista ja näin ollen työ kapenee pikku hiljaa. Itse tein pari alimmaista kierrosta samalla silmukka-/kuusenoksamäärällä. Tämän jälkeen noin joka toisella kierroksella vähennetään yksi kuusenoksa: harvennat siis edellisen kierroksen kohdalla niin ettet luo uusia pylväitä niin tiuhaan. Jokaisen kuusenoksakierroksen jälkeen olen virkannut kierroksen kiinteitä silmukoita, se napakoittaa työtä ja seuraavaa kuusenoksakierrosta varten on helpompi lähteä luomaan pylväitä.

Kuusenoksakerros valmistellaan luomalla pylväitä: joka toinen kahden pylvään sarja ja joka toinen yksi pylväs. Väliin ketjusilmukoita. Kuusenoksakerroksen jälkeen kannattaa virkata kerros kiinteitä silmukoita, se napakoittaa työn ja oksat asettuvat ryhdikkäämmin paikoilleen.

Lopussa kun jäljellä on enää 4 kuusenoksaa, voit alkaa virkata ympäri pelkkiä kiinteitä silmukoita niin, että kavennat ensin joka kolmannen ja sitten joka toisen. Muodostuu kuusen korkein kohta.

Koristehelmet voit ommella langalla (vihreällä) ja neulalla. Asettele helmiä sopivasti limittäin ja lomittain.

Vertaa kuusen pituutta käyttämäsi paperirullan pituuteen, lyhennä rullaa tarvittaessa. Asettele lopuksi virkattu kuusi sen varren päälle. Voit vielä varovasti kiinnittää kuusen varteen muutamalla neulanpistolla (vihreällä langalla).

Värikkäät helmet esittävät miniatyyrimäisiä joulukuusenkoristeita! Ja hyvin toimivat!

Psst… Jouluiset virkatut avaimenperät ovat myös näppärä pikkutyö, jonka ehdit ennen joulua! Toimivat muuten kuusenkoristeinakin! Täällä ohje!

Tämän torkkupeiton valmistumisesta on jo jokunen tovi, mutta eihän nämä ”vanhene” koskaan! 😊 Siispä jaan tämän kivan ohjeen uudelleen josko joku saisi inspiraation. 😊

Idea siis on…

Tässä on siis perusideana tietenkin isoäidinneliöt/isoäidinneliötekniikka. Neliöistä on muodostettu erikokoisia ja -värisiä isompia kokonaisuuksia. Ja kun ne on yhdistelty niin hups, siinä onkin (taas) yksi peitto. 😊

Tällä tekniikalla saisi muuten kivan pöytäliinankin tehtyä, tai vaikka keinutuolille ”päällisen”. Kummassakaan ei välttämättä tarvitse virkata lopullista tuotosta suorakulmion muotoon.

Ohje ei periaatteessa ole kovinkaan monimutkainen. Keskelle on virkattu isompi kokonaisuus ja sen ympärille pienempiä – samalla ajatuksella. Ensin luodaan perus-isoäidinneliöitä.

Näillä tiedoilla liikkeelle:

• Red Heart Soft 100 g (167 m) x 12 kerää
• Tässä työssä on siis käytetty kuutta eri väriä ja jokaista kerää meni noin 2 kpl
• Virkkuukouun koko 3 1/2
• Peiton koko: 100 cm x 150 cm

Tästä se lähtee:

Luo niin monta isoäidinneliötä kuin haluat ja niin isoja kuin haluat – tai voit katsoa miten minä olen tehnyt tämän peiton. Isoäidinneliön ohjeen piirroksineen löydät täältä😊

Kun olet luonut vaikka 5 kpl tuollaisia kämmenenkokoisia isoäidinneliöitä, on aika yhdistää ne. Tällä kertaa et yhdistäkään niitä pitkistä sivuista vaan parilla neulan ja langanvedolla pikkukulmista. Yhdistä tällä tavoin (kts. mallia kuvista) kaikki virkkaamasi neliöt.

Ala tämän jälkeen virkata haluamallasi värillä ympäri tätä neliöiden kokonaisuutta. Ihan kuin virkkaisit yhtä neliötä – sama tekniikka – mutta virkkaatkin vähän isompaa tilkkua. Edelleen kulmakohtiin tutut lisäykset ja ”syvennyskohdissa” hyppäät kiinnityskohdan ohi. Siihen ei kannata virkata mitään, koska muuten työ alkaa kupruilla kun silmukoita onkin liikaa…

Voit virkata eri väreillä ja niin monta kerrosta ympäri kuin haluat (tai kts. mallia tästä peitosta). Kun mielestäsi tämä vaihe saa riittää, on aika muodostaa kokonaisuus suorakulmioksi. Virkkaa lisäyksiä päätykohtiin ja ”syvennyskohtiin”. Tämä tapahtuu niin, että ensimmäisellä kerralla virkkaat saman määrän silmukoita kuin jo on. Kulmakohdissa älä virkkaa kuin puolikkaan kulman silmukat. Käännä työ, jätä ensimmäinen silmukkarypäs väliin (hyppäät yli piilosilmukoilla) ja virkkaa kunnes kerros lähenee loppuaan – ja taas jätät viimeisen silmukkaryppään virkkaamatta. Ja taas käännät työn ja jatkat samaan malliin kunnes ei ole enää jäljellä mitään kohtaa mihin virkata. Päättele ja tee vastaavalla tavalla muihinkin kohtiin. ”Syvennyskohta” tehdään samalla tekniikalla ja jatketaan kunnes välikkö on virkattu täyteen silmukoita.

Kun kuvion ympäri on virkattu tarvittavat silmukat, pitäisi työn olla suorakulmion muotoinen. Virkkaa vielä työn ympäri isoäidinneliötekniikalla pari kerrosta pylväitä, tässäkin voit vaihdella väriä mielesi mukaan.

Mikäli olet tekemässä peittoa ja tulee aika tehdä kulmiin isot neliöt (kuten kuvissa) niin sama tekniikka pätee. Kannattaa aika ajoin vähän mittailla kasvavan neliön kokoa, että sopii hyvän puuttuvaan kohtaan. Vähän pitää jäädä vajaaksi ennen reunavirkkausta, mikäli virkkaat vaikkapa pari kerrosta pylväitä ympäri (kuten kuvissa).

Lopuksi kannattaa virkata kerros tai pari pylväitä koko työn ympäri.