Kuten jälleen kerran huomataan, isoäidinneliöt taipuvat moneen! 😊 Tämä pöytäliina on helppo ja nopea virkata ja sen kokoa voi kasvattaa oman tarpeen (eli pöydän koon) mukaan. Värimaailma voi olla mitä vaan, itse päädyin vihreä-keltainen-valkoiseen, koska tällöin ne sointuvat kivasti pehmusteiden virkkauksiin 😊.

Virkattu pöytäliina

• Virkkuukoukko nro 4 1/2
• Lankaa menee neljään väriin (Red Heart Soft -lankoja) n. 200 g yhteensä, yhtä väriä noin 50 g

1. Virkkaa ensin haluamasi kokoinen isoäidinneliö – tässä kohtaa nimensä mukaisesti sen on tarkoitus olla iso. 😊
2. Jatkokerrosten virkkaus aloitetaan ulkoreunan ”neljännestä reiästä” (kts mallia kuvasta). Tee tätä kerrosta edestakaisin esimerkiksi kuvanmukaisesti 5 kertaa.
3. Väriä / uutta jatkokerrosta tehtäessä muista taas aloittaa edellisen kerroksen ulkoreunan ”neljännestä reiästä”. Näin pöytäliinan muotoon tulee syvyyttä (vaikka se kapenee loppua kohti).
4. Virkkaa lopuksi koko pöytäliinan ympäri kerros kiinteitä silmukoita ja vielä kerros piilosilmukoita. Tarkkaile virkatessasi, tarvitseeko välillä kaventaa muutamasta kohdasta ettei lopputulos ole liian aaltoileva.

Pöytäliinan pituutta voi kasvattaa oman tarpeen eli pöydän koon mukaan. 😊

Minun ja edellisen kirjoneuleen tarina johtaa ala-asteelle saakka. Muistan, kuinka jouduimme (suhteellinen käsite 😊) neulomaan tumput, joissa väri vaihtui tiuhaan. Tehtiin siis kirjoneuletta, joka meni kaikilla mahdollisilla tavoilla pieleen. Kokemus ja lopputulos olivat ei-painokelpoista-tekstiä, ja vasta nyt rohkaistuin tarttua kirjoneulehaasteeseen uudelleen. Ystävä tilasi pääkallokuvioiset villasukat, minä emmin hetken (ei pysty, jaksa, kirjoneulominen on per…) mutta käänsin kumminkin kelkkani. Ja hei, jos se olisi kamalaa, en tästä eteenpäin enää ikinä koskaan ever kirjoneulo mitään! 😊

No, se ei yllättäen ollutkaan enää kamalaa, koska luultavimmin a) olin perehtynyt netissä oleviin kirjoneuleohjeisiin ja b) valmiin lopputuloksen näkeminen motivoi jo etukäteen. Ja ehkä ihan vähän se ystävän tekemä tilauskin  siellä taka-alalla ”painosti” 😊.

Sen jo tiesinkin, että kirjoneule ei jousta ja toisekseen kuviota tehdessä tarvitsee yleensä tuijottaa herkeämättä jotain ruutupiirrosta. Mutta muuten ei hullumpi kokemus! 😊 Periaatteessa voisin tehdä uudestaan – ja vaikken tekisikään niin ainakin tuli murrettua se ala-asteelta jäänyt kirjoneulomisen-kamaluus-myytti.

Sukanvarren kallokuvio tuli täältä.

Jalkapäällisen ja jalkapohjan kuvio on myös Novitalta.