Villasukkakausi on vahvasti käsillä ja sen vuoksi onkin ajankohtaista hieman syventyä tähän meitä kaikkia koskettavaan aiheeseen (joko teet niitä, käytät niitä tai saat niitä muilta – tai kaikkia edellä mainittuja 😊).

Villasukkien neulominen voi olla kynnyskysymys, mutta neuvon silti tarttumaan rohkeasti puikkoihin! 😊

Itse en ole mikään villasukkien himoneuloja, mutta sen verran monta paria on tullut saatua valmiiksi asti, että näistä neuvoista voisi olla jeesiä joillekin! 😊 Lähdetään tässä sillä oletuksella, että aikomuksena olisi neuloa villasukat, mutta syitä miksi EI on liian monta. Jospa kuitenkin kokeilisit?

Aloita vaikka vauvan tai taaperon villasukista. Valmistuvat samalla konseptilla, mutta huomattavan paljon nopeammin!

*Tässä oiva linkki vauvan villasukkiin. 😊

Villasukka muodostuu varresta, kantapäästä ja varvasosasta. Joo, kaikki me tiedetään tuo kantapään kohta; siinä viimeistään homma kosahtaa. Ehkä siitäkin kohdasta voisi päästä onnistuneesti eteenpäin? Ja ei, en ole kertomassa mitään ”oikotietä kantapään neulomiseen” – valitettavasti. Mutta sen sanon, että kun sen kerran tajuaa, miten se tehdään niin sen jälkeen osaa 😊. Ja joo, siinä harjoittelussa kuluu tovi jos toinenkin, mutta on vaivan arvoista. Villasukan neulominen on vähän semmoinen juttu, että älä aloita jos et meinaa viedä hommaa loppuun. Koska ihmisellä nyt yleensä on kantapää (?) niin sekin kohta täytyy sukanvalmistajan huomioida. Jos haluat pelkkiä varsia neuloa niin säärystimet ovat sitä varten 😊.

Eli kun lähtökohta ja tavoite on olemassa (”haluan neuloa villasukat”) niin sitten aloitetaan! 😊

1. Käytä paksua lankaa tai tuplalankaa (eli neulot kahdesta eri lankakerästä samaan aikaan). Työ oikeasti valmistuu nopeammin, on paksumpi ja lämpimämpi ja muutenkin jotenkin ryhdikkäämpi. Muista sovittaa langan ja puikkojen paksuus eli paksulle langalle tarpeeksi isot puikot.
2. Varren neulomisessa helpottavat pyöröpuikot. Mitta kannattaa olla 35-40 cm, riippuen tulevan sukan silmukkamäärästä.
3. Varren alkuun riittää noin kymmenkunta kerrosta joustinneuletta. Voit toki koko varrenkin neuloa, mutta nopeammin valmista tulee kunhan pääset tavallista oikeaa neulomaan suljettuna neuleena! 😊
4. Väreillä saa näyttävyyttä. Älä turhaan ahnehdi hienoja ja vaikeita kikkailuja, koska homma saattaa kaatua niihin. En sano etteikö kirjoneulomisen ja palmikon teko olisi suurissa määrin myös kannattavaa (nättiä tulee 😊) mutta ah niin työlästä! Ja tällöin työ sisältää jo ehkä liikaa erilaisia vaiheita ja miettimistä. Eli valitse toisiinsa natsaavia värejä tai mikä ikinä silmiäsi miellyttääkään, niillä saa ihan riittävästi aikaiseksi.
5. Tiedän, että tämä on paha, mutta neulo molempia sukkia samaan aikaan. Okei, tarvitset tuplamäärän ”laitteistoa”, mutta todistetusti homma valmistuu paremmin. Ja tiedän, on veemäistä ensin neuloa kaksi pitkää villasukan vartta (ne ei valmistu koskaan!), mutta kun saat molemmat tehtyä kantapäihin saakka niin vóila, olet jo puolessa välissä! Ja se kantapään kohtakin on helpompi toistaa kun juuri äsken valmistui se edellinen 😊.

Bonusvinkit: älä stressaa liikaa ja purkaminen on vain elämää! 😊

Laitanpa tähän mielestäni parhaimman perus-villasukkaohjeen. Tällä itse neulon sukat ja aina on sukat valmistuneet! 😊

Linkit tekemiini sukkien ohjeisiin:

Raitavillasukat 

Kettuvillasukat lapselle 

Pääkallovillasukat

Karkkivillasukat

Palmikkovillasukat

SYDÄNVILLASUKAT LAPSELLE

VÄRIKKÄÄT JÄMÄLANKAVILLASUKAT

Minun ja edellisen kirjoneuleen tarina johtaa ala-asteelle saakka. Muistan, kuinka jouduimme (suhteellinen käsite 😊) neulomaan tumput, joissa väri vaihtui tiuhaan. Tehtiin siis kirjoneuletta, joka meni kaikilla mahdollisilla tavoilla pieleen. Kokemus ja lopputulos olivat ei-painokelpoista-tekstiä, ja vasta nyt rohkaistuin tarttua kirjoneulehaasteeseen uudelleen. Ystävä tilasi pääkallokuvioiset villasukat, minä emmin hetken (ei pysty, jaksa, kirjoneulominen on per…) mutta käänsin kumminkin kelkkani. Ja hei, jos se olisi kamalaa, en tästä eteenpäin enää ikinä koskaan ever kirjoneulo mitään! 😊

No, se ei yllättäen ollutkaan enää kamalaa, koska luultavimmin a) olin perehtynyt netissä oleviin kirjoneuleohjeisiin ja b) valmiin lopputuloksen näkeminen motivoi jo etukäteen. Ja ehkä ihan vähän se ystävän tekemä tilauskin  siellä taka-alalla ”painosti” 😊.

Sen jo tiesinkin, että kirjoneule ei jousta ja toisekseen kuviota tehdessä tarvitsee yleensä tuijottaa herkeämättä jotain ruutupiirrosta. Mutta muuten ei hullumpi kokemus! 😊 Periaatteessa voisin tehdä uudestaan – ja vaikken tekisikään niin ainakin tuli murrettua se ala-asteelta jäänyt kirjoneulomisen-kamaluus-myytti.

Sukanvarren kallokuvio tuli täältä.

Jalkapäällisen ja jalkapohjan kuvio on myös Novitalta.