Vuodenaika talven ja kesän välissä. Siinä se on tiivistetysti. Kevät on kyllä oikeasti paljon muutakin. Jokainen aistii kevään tulon omalla tavallaan, mutta kumma kyllä yhteneväisiä piirteitä on aistittavissa. Samaistutko sinä näihin havaintoihin?

• Aurinko lämmittää oikeasti, liian paksuissa vaatteissa tulee jopa kuuma.
  • →Viimeksi koettu tunne joskus viime kesänä.

• Aamuisin on valoisaa jo kukonlaulun aikaan.
  • → Ja iltaisin tarvitaan oikeasti sitä pimennysverhoa.

• Kevät tuo tullessaan oudosti lisäenergiaa.
  • → Yht’äkkiä tartteis tehdä kaikenlaista, johon nyt muka löytyy aikaa ja mahdollisuuksia.

• Kevään tuoksu tekee pikku hiljaa tuloaan.
  • → Tämä on se välivaihe ennen kuin leikatun nurmikon tuoksu tulee tilalle ?.

• Ihmiset ovat mönkineet ulos koloistaan: yllättäen joku istuukin puiston penkillä, toinen rullaluistelee ja kolmas puunaa autoaan.
  • → Vastaavasti viikonloppuaamuisin nurmikoilla hengailee tyyppejä, jotka luultavasti eivät ole edes menneet nukkumaan.

Linnut vauhdissa. ☺

• Linnut ovat äänessä tavallista enemmän.
  • → Tosin Etelä-Suomen ”talvissa” konsertit ovat ympärivuotisia.

• Ihmiset, joilla on mahdollisuus grillata, alkavat harjoittaa kyseistä ruoanvalmistustapaa.
  • → Tuoksuista/hajuista ei voi erehtyä ulkoilmassa.

• Koira on tarkempi reviiristään ja ruoka ei maistu.
  • → Kevättä on rinnassa myös nelijalkaisten maailmassa.

• Valon määrä paljastaa karulla tavalla likaisuuden, jota talvella ”ei ollut” – tai asia oli yhdentekevä.
  • → Ikkunanpesua, auton siivoamista, pölypallojen jahtaamista imurilla… niinpä niin.

• Puutarhaihmiset villiintyvät.
  • → Kaupasta haalitaan yhtä jos toista kasvia, möyhennetään multaa ja selkä vääränä ylpeillään saavutuksistaan – missäs muualla kuin sosiaalisessa mediassa.

Maisema on vielä hetken karu ennen kuin alkaa vihertää. Sitten tutuksi tulee muun muassa leikatun nurmikon tuoksu. ?

Siivous on tosiaan yksi (valitettavan?) luonnollinen osa kevääntuloa. Joillekin se saattaa vetää vertoja jopa joulusiivouksen kanssa. Itselleni kevätsiivous tarkoittaa muutamaa ”perustoimenpidettä”, jotka sisältävät useasti ainakin ikkunanpesun ja jonkinlaisen ”talvisten asioiden poisraivaamisen”. Myös vaatekaapin järjestely kuuluu asiaan: mitkä vaatteet saavat siirtyä taka-alalle ja mitkä esille, kenen kohtalo on päätyä siivousräteiksi ja annetaanko joillekin armoa kirppishengessä.

Siivousapua on monenlaista. Vanhojen epämääräisten sukkatossujen (luit oikein!) poisheittämistä on mahdollista edesauttaa koiran toimesta ☺.

Vaatekaapin kevätsiivous

Jännä, miten vaatekaappia penkoessa tulee vastaan tapauksia, jotka eivät täytä mitään kriteeriä edellä mainituista. Niitä ei ole tarkoitus ilmeisesti koskaan käyttää, mutta et raaski syystä tai toisesta myydä saati heittää pois. Tehokas ja järkevä ideologia on se, mikä tässä kohtaa täytyy heittää romukoppaan. On vain hyväksyttävä, että tietyt kankaanpalat tulevat olemaan (ilmeisesti?) ikuinen osa vaatekaapin sisältöä. Vuodesta ja elämänvaiheesta toiseen; huolimatta siitä mahtuvatko päälle, ovatko viimeisintä muotia, ovatko ylipäätään ehjiä… Helpommalla pääsee, kun hyväksyy tämän ja antaa nostalgisoinnille sen tarvitseman tilan ☺.

Kun kyseeseen tulee lähes mikä tahansa virkkaustyö, on väistämättä edessä jonkinlainen reunojen viimeistely. Teet sitten maton, peiton, pussukan tai nyssykän, odottaa lopussa tämä haasteellinen operaatio. Ai miksi haasteellinen? No ehkei aina, mutta otetaan esimerkiksi tilkkumatto (tai tilkkupeitto). Mikäli et viimeistele työtä (eli tee kunnon reunoja), näyttää lopputulos ikuisesti jatkuvalta. Kaunis virkattu reuna antaa työlle sen viimeisen silauksen, joka usein vaaditaan. Hommassa vaan on pari huomioitavaa seikkaa:

Kun virkataan työhön lisää ympärysmittaa, se siis kasvaa (ihanko tosi?!), jolloin silmukoita on lisättävä matkan varrella. Tämän oikean lisäysmäärän tajuaminen on se haaste. Jos lisäät liikaa, työ alkaa ”aaltoilla”, ja vastaavasti liian vähäisellä määrällä työ kupruilee ikävästi. ☹

Oikeanlaisen kuvion löytäminen. Reunojen koristeluvirkkaukseen on varmaan miljoonia tapoja, mutta aina ei vaan jaksa/pysty/kykene. ☹ Usein tekisi mieli kerrankin viimeistellä reunat jollain hienolla ennennäkemättömällä kuvioinnilla, mutta ei. Liian hankalaa ja työlästä. Eli päädyt taas tekemään niitä pylväitä.

Vaivannäkö. Isojen virkkaustöiden reunan viimeistely on siitä ärsyttävää, että se vie aikaa, paljon! Joskus tuntuu, että viimeistely kestää yhtä kauan kuin varsinaisen työn värkkääminen ja usein haluaisi jättää tämän viimeisen vaiheen pois. Lisäksi kun ”pyörittelet” käsissäsi jotain parisängyn virkattua peittoa niin niska ja hartiat muistuttavat itsestään viimeistään seuraavana päivänä. ☹

Se, että sopiiko aloitettu ”reunatyyli” kokonaisuuteen. Niin, ja tämä vaatii sen, että olet tehnyt sitä reunaa jo vähintään puoleen väliin asti. Vasta oikeastaan silloin pystyt hahmottamaan, toimiiko valittu tyyli. Ja sitten tietenkin huomaat, että ei, se ei sovi. Eikun purkamaan. Siinä meni kahden tunnin työ hukkaan. ☹

Siksak-virkkaus toimii maton reunassa hyvin. ☺

Eri materiaalit ja puikkojen koot. Oikeastaan aika alkeellinen virhe, johon kuitenkin sortuu liian usein. Valitset siis (mukamas) jonkun kivan erilaisen langan reunojen viimeistelyyn. Ja siihen erikokoisen virkkuukoukun, jolla työ on tehty. Huomaat siinä jossain vaiheessa, että ei muuten toimi. Jälki on varmaan sikäli ihan hienoa, mutta työ alkaa joko aaltoilla tai kupruilla. Pitäisi tajuta pysyä samanpaksuisessa langassa ja koukussa!

Kokonaisuus ratkaisee!

Tämä vaihe jää liian usein tekemättä: tuotoksen silittäminen. ☹ Tiedetään, paha synti! Nimittäin aika moni edellä mainituista ongelmista häviää (tai ainakin pehmenee) silityksen myötä. Jos olet vähän kämminyt silmukoiden määrissä tai langan materiaalissa/paksuudessa, tämä toimenpide antaa anteeksi! ? Mutta niin, taas jotenkin liian vaivalloista. Tai no jos kotona sattuisi olemaan joku ready-to-iron -silityspiste niin mikäs siinä! ? Ehkä joskus onkin?

Siinäpä ne yleisimmät. Kaiken kaikkiaan viimeistely kuitenkin kannattaa, koska muutoin työ jää ikävän keskeneräisen näköiseksi. Toisaalta kunnon rehellinen (tuntikausia) kestänyt viimeistely antaa sen lopullisen silauksen ja samalla jotenkin päättää loogisesti kyseisen projektin. Voi siis ”luvan kanssa” aloittaa uuden kun vanha on kunnialla saatettu loppuun! ?