Minun ja edellisen kirjoneuleen tarina johtaa ala-asteelle saakka. Muistan, kuinka jouduimme (suhteellinen käsite 😊) neulomaan tumput, joissa väri vaihtui tiuhaan. Tehtiin siis kirjoneuletta, joka meni kaikilla mahdollisilla tavoilla pieleen. Kokemus ja lopputulos olivat ei-painokelpoista-tekstiä, ja vasta nyt rohkaistuin tarttua kirjoneulehaasteeseen uudelleen. Ystävä tilasi pääkallokuvioiset villasukat, minä emmin hetken (ei pysty, jaksa, kirjoneulominen on per…) mutta käänsin kumminkin kelkkani. Ja hei, jos se olisi kamalaa, en tästä eteenpäin enää ikinä koskaan ever kirjoneulo mitään! 😊

No, se ei yllättäen ollutkaan enää kamalaa, koska luultavimmin a) olin perehtynyt netissä oleviin kirjoneuleohjeisiin ja b) valmiin lopputuloksen näkeminen motivoi jo etukäteen. Ja ehkä ihan vähän se ystävän tekemä tilauskin  siellä taka-alalla ”painosti” 😊.

Sen jo tiesinkin, että kirjoneule ei jousta ja toisekseen kuviota tehdessä tarvitsee yleensä tuijottaa herkeämättä jotain ruutupiirrosta. Mutta muuten ei hullumpi kokemus! 😊 Periaatteessa voisin tehdä uudestaan – ja vaikken tekisikään niin ainakin tuli murrettua se ala-asteelta jäänyt kirjoneulomisen-kamaluus-myytti.

Sukanvarren kallokuvio tuli täältä.

Jalkapäällisen ja jalkapohjan kuvio on myös Novitalta.

Flammkuchen on tätä ennen ollut varsin vieras ruoka itselleni. Pizzamainen liekkipiirakka, joka valmistetaan törkeän korkeassa lämpötilassa – ihan kiva mainoslause 😊. Pari kertaa oli pakko tarkistaa, että tulihan sitä ranskankermaa koko purkki, kun jostain oli jäänyt mieleen kolme ruokalusikallista… Kiva siinä vaiheessa kun on jo kipannut ja voidellut pohjan koko purkillisella 😊. Mutta kyllä vaan, koko satsi kuuluu asiaan.

Ajatuksena ihastuin eniten siihen, että tässä ei käytetä lainkaan hiivaa. 😊 Uskon, että flammkuchen onnistuu yhtä hyvin vehnäpohjaisena kuin gluteenittomanakin. Maku ainakin on hyvä! Täytteiden suhteen jokainen voi soveltaa makunsa mukaan. Käsittääkseni ”perusraaka-aineina” tässä on aina pekoni ja sipuli – joissain muodoissa. Jos oikein haluaa ”elämän risaiseksi” niin voisi kokeilla vaikka kylmäsavulohta ja satokauden sieniä 😊.

Pohjasta tulee muuten ihan rapsakka tälläkin ohjeella. Yleensähän flammkuchen neuvotaan paistamaan 250 asteessa ja taikinakin pitäisi kumota esilämmitetylle uunipellille. Noh, en tehnyt kumpaakaan ja hyvä tuli! 😊

•  3 dl gluteenitonta jauhoseosta
• ½ tl suolaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä

• 1 prk ranskankermaa
• 1 punasipuli
• 3 rkl pilkottua kevätsipulia
• 1 pkt pekonilastuja
• Kirsikkatomaatteja
• ½ tl suolaa
•  Hyppysellinen mustapippuria

Sekoita suola ja jauhot keskenään. Lisää seuraavaksi öljy ja sen jälkeen hiljalleen vesi. Sekoita taikina tasaiseksi kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Laita taikina hetkeksi syrjään.

Kuori sipulit ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Viipaloi kirsikkatomaatit. Ota taikina esiin ja kauli ohueksi leivinpaperin päälle. Asettele uunipellille ja ”voitele” taikina ranskankermalla. Ripottele sipulit ja mausteet, sen jälkeen pekonilastut ja tomaatit.

Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes väriä pinnassa.