Heinäkuu ja mittarissa +25 astetta – ja minä otan reissuun mukaan toppatakin. Ei ihan tunnu järkevältä. Lohjalla sijaitsevassa Tytyrin Elämyskaivoksessa meinaan on kylmää, +8 astetta. Otan siis varmuuden vuoksi vielä sormikkaatkin mukaan.

Pelottava maanalainen tunneli…

Paikan päälle saavuttaessa takki niskaan, kaivosmiehen kypärä päähän ja autokyydillä yli 100 metriä maan alle. Kun kirkas päivänvalo jää taakse, tulee hetkeksi tunne – olikohan tämä nyt fiksukin veto? Olihan se! Varsin mielenkiintoinen ja todella erilainen kohde, joka jää mieleen. Opastettu kierros kestää reilun tunnin ja siinä ajassa saa mukavasti tietoa kaivoksen historiasta ja sen nykytoiminnasta.

Jos on lievää ahtaanpaikankammoa – tai muuten vaan pimeät, kylmät ja kosteat luolat eivät ole ”se sun juttu” niin ehkä kannattaa jättää väliin. Muille suosittelen lämpimästi! ?

Kuvat toivottavasti puhuvat puolestaan – vaikkakin ymmärrettävistä syistä valaistus ei ollut se paras mahdollinen.

Lisätietoja kohteesta: https://www.tytyrielamyskaivos.fi/

Aika rouhea kaivosajokki ☺.

Vähän erilainen kaivosajokki.

Kaivoksessa on välillä vaikea hahmottaa mittasuhteita. Valaistusta alueesta aukeaa syvä monttu.

Tässä kaivostyöläisen peruskottarit ☺.

Ja tässä (lavastettu) kaivostyöläinen poraamassa seinää.

Jättimäinen seitti.

Juuri tuollainen kiva käteensopiva työkalu ☺. On pikemminkin kokoluokkaa koko käsi … ☺

Loppukesä ja alkusyksy ovat aina enemmän tai vähemmän sadonkorjuun aikaa. Tai onhan sitä periaatteessa alkukeväästä myöhäiseen syksyyn, mutta sesongin vilkkain ajankohta osuu tähän. Mennyt kesä (joo syksy alkaa heti elokuusta 😊) on käsittääkseni ollut joiltain osin vähäsatoinen – ”kiitos” helteiden ja vähäisten sateiden. Itse en ole valitettavasti päässyt apajille terveyssyihin vedoten, joten tavallaan olen kuulopuheiden varassa tässä asiassa.

Tämä ei ole tämän kesän kantarellisatoa. Vakkaripaikka ammotti tyhjyyttään pari päivää sitten.

No, syksy on vielä tulossa (leikitään nyt vielä kesää kumminkin 😊) ja kenties sienisato voisi yllättää? Marjojen suhteen toivo taitaa olla menetetty. Omenasato sen sijaan on tänä vuonna taas kypsyttänyt parastaan. Puut suorastaan notkuvat ompuista ja tästä se sitten lähti, nimittäin gluteenittomat omenamuffinssit 😊.

Gluteenittomat omenamuffinssit (L)

• 4 dl gluteenitonta jauhoseosta
• 2 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl suolaa
• 1 dl sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl kanelia
• 1 prk maustamatonta tuorejuustoa (L)
• 1/2 dl maitoa (L)
• 2 munaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 1 prk paistonkestävää omenamarmeladia
• 3-4 pientä omenaa lohkottuina koristeeksi
• Päälle kanelia ripoteltuna

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, kaneli ja suola keskenään. Sekoita toisessa astiassa sokerit, tuorejuusto, maito, kananmunat, öljy ja omenamarmeladi. Yhdistä jälkimmäinen seos ensimmäisen kanssa. Annostele taikina muffinivuokiin.Lohko omenoista pieniä viipaleita ja asettele jokaiseen muffinssivuokaan muutama. Ripottele päälle kanelia. Paista 200 asteisen uunin keskitasossa noin 20-25 minuuttia tai kunnes ovat saaneet väriä pintaansa.

Omppumuffinssit voi halutessaan koristella omenalohkoilla – tai ilmankin pärjää 😊.