Kettulapaset tuntuvat kelpaavan naperolle – ainakin meillä tykätään 😊. Ja mikä parasta, ne valmistuvat parissa tunnissa ja ovat juuri nyt kelien puolesta ajankohtaiset. Tarvitset vain valkoista ja ”ketunväristä” lankaa (oranssin-ruskehtavaa) sekä hieman mustaa silmiin ja kuononpäähän.

Tässä siis ohjeet:

• Luo 28 silmukkaa, jaa neljälle puikolle.
• Neulo 7 kerrosta joustinneuletta (2o 2n)
• Neulo 3 kerrosta pelkkää nurin.
• Neulo 3 kerrosta pelkkää oikeaa.
• Neulo taas 3 kerrosta pelkkää nurin.
• Neulo 3 kerrosta taas pelkkää oikeaa.
• Neulo vielä kerran 3 kerrosta pelkkää nurin.
• Neulo 7 kerrosta joustinneuletta.
• Neulo 3 kerrosta pelkkää oikeaa, aloita viimeisen kerroksen lopussa peukalon lisäykset 4. ja 1. puikoille. Lisää silmukka aina joka kolmannella kerroksella. Ensimmäisellä välikerroksella neulo lisätty silmukka takareunastaan. Tee sen jälkeen aina yksi tavallinen kerros. Lisää peukaloa varten yhteensä 6 silmukkaa.
• Neulo peukalon jälkeen n. 3 cm ja lisää työhön valkoinen väri. Ensimmäisellä kahden värin kerroksella tulee yksi valkoinen silmukka jokaisen puikon keskelle, seuraavalla kolme valkoista silmukkaa ja vielä viisi sitä seuraavalla kerroksella. Lopulta käytössä on vain valkoinen väri.
• Neulo valkoisella yksi kokonainen kerros, aloita sitten kavennukset. 1. ja 3. puikkojen alussa 1 oikein ja ylivetokavennus. 2. ja 4. puikkojen lopussa 2 oikein yhteen, 1 oikein silmukka.
• Poimi peukaloa varten 6 luodun silmukan lisäksi 4 reunoilta. Jaa kolmelle puikolle (3,3,4). Neulo parisen senttiä ja päättele siten, että jokaisen puikon lopussa 2 oikein yhteen, kunnes jokaisella puikolla enää yksi silmukka jäljellä.
• Päättele lopuksi langanpätkät. Pujottele neulalla ja mustalla langalla päälipuolelle sopiviksi katsomiisi kohtiin silmät ja kuononpää.

Psst… Jos ketut käsitöissä kiinnostelee, niin täältä löydät ohjeen kettuvillasukkiin. 😊

Samalla ajatuksella myös toiset tumput naperolle. Aina kumminkin yhdet pesussa, toiset tarhassa, kolmannet …. 😊

Minun ja edellisen kirjoneuleen tarina johtaa ala-asteelle saakka. Muistan, kuinka jouduimme (suhteellinen käsite 😊) neulomaan tumput, joissa väri vaihtui tiuhaan. Tehtiin siis kirjoneuletta, joka meni kaikilla mahdollisilla tavoilla pieleen. Kokemus ja lopputulos olivat ei-painokelpoista-tekstiä, ja vasta nyt rohkaistuin tarttua kirjoneulehaasteeseen uudelleen. Ystävä tilasi pääkallokuvioiset villasukat, minä emmin hetken (ei pysty, jaksa, kirjoneulominen on per…) mutta käänsin kumminkin kelkkani. Ja hei, jos se olisi kamalaa, en tästä eteenpäin enää ikinä koskaan ever kirjoneulo mitään! 😊

No, se ei yllättäen ollutkaan enää kamalaa, koska luultavimmin a) olin perehtynyt netissä oleviin kirjoneuleohjeisiin ja b) valmiin lopputuloksen näkeminen motivoi jo etukäteen. Ja ehkä ihan vähän se ystävän tekemä tilauskin  siellä taka-alalla ”painosti” 😊.

Sen jo tiesinkin, että kirjoneule ei jousta ja toisekseen kuviota tehdessä tarvitsee yleensä tuijottaa herkeämättä jotain ruutupiirrosta. Mutta muuten ei hullumpi kokemus! 😊 Periaatteessa voisin tehdä uudestaan – ja vaikken tekisikään niin ainakin tuli murrettua se ala-asteelta jäänyt kirjoneulomisen-kamaluus-myytti.

Sukanvarren kallokuvio tuli täältä.

Jalkapäällisen ja jalkapohjan kuvio on myös Novitalta.