Minun ja edellisen kirjoneuleen tarina johtaa ala-asteelle saakka. Muistan, kuinka jouduimme (suhteellinen käsite 😊) neulomaan tumput, joissa väri vaihtui tiuhaan. Tehtiin siis kirjoneuletta, joka meni kaikilla mahdollisilla tavoilla pieleen. Kokemus ja lopputulos olivat ei-painokelpoista-tekstiä, ja vasta nyt rohkaistuin tarttua kirjoneulehaasteeseen uudelleen. Ystävä tilasi pääkallokuvioiset villasukat, minä emmin hetken (ei pysty, jaksa, kirjoneulominen on per…) mutta käänsin kumminkin kelkkani. Ja hei, jos se olisi kamalaa, en tästä eteenpäin enää ikinä koskaan ever kirjoneulo mitään! 😊

No, se ei yllättäen ollutkaan enää kamalaa, koska luultavimmin a) olin perehtynyt netissä oleviin kirjoneuleohjeisiin ja b) valmiin lopputuloksen näkeminen motivoi jo etukäteen. Ja ehkä ihan vähän se ystävän tekemä tilauskin  siellä taka-alalla ”painosti” 😊.

Sen jo tiesinkin, että kirjoneule ei jousta ja toisekseen kuviota tehdessä tarvitsee yleensä tuijottaa herkeämättä jotain ruutupiirrosta. Mutta muuten ei hullumpi kokemus! 😊 Periaatteessa voisin tehdä uudestaan – ja vaikken tekisikään niin ainakin tuli murrettua se ala-asteelta jäänyt kirjoneulomisen-kamaluus-myytti.

Sukanvarren kallokuvio tuli täältä.

Jalkapäällisen ja jalkapohjan kuvio on myös Novitalta.

Koukkuaminen eli tunisialainen virkkaus on viime vuosina jäänyt jonkin verran taka-alalle. Menetelmähän on varsin mielenkiintoinen – jopa yksinkertainen – ja valmis jälki on todella nättiä ?. Miinuspuolena täytyy kertoa, että työn tekeminen kestää ja kestää ja kestää … Riippuu toki minkä kokoista ja kuinka paksulla langalla, mutta silti. Ehkä siinä lienee yksi syy unohdukseen?

Näin lankavalmistaja Novita määrittelee koukkuamisen:

”Koukkuaminen on edestakaisvirkkausta, mutta työtä ei käännetä virkatessa, vaan sama puoli on aina virkkaajaan päin. Koukkuamisessa käytetään työvälineenä virkkuukoukkua, jossa on koukku molemmissa päissä. Koukkuamisessa kerrokset virkataan kahdessa vaiheessa; ensimmäinen vaihe on oikealta vasemmalle. Tällöin uudet silmukat nostetaan koukulle edellisen kerroksen reunasilmujen kautta koko kerroksen ajan. Toinen vaihe tapahtuu vasemmalta oikealle, jolloin koukulla olevat silmukat päätetään perättäin toinen toisensa jälkeen. Koukuttu pinta on kiinteää, tiheää ja muistuttaa kudottua kangasta.”

Ensin poimitaan silmukat, sitten lanka vedetään niiden läpi.

Itse olen käyttänyt sellaista virkkuukoukkua, jossa toisessa päässä koukku ja toisessa ”mötikkä” etteivät silmukat karkaa. Välissä on noin 25 cm pituinen varsi. Ihan hauska ja kieltämättä koukuttava tapa tehdä käsitöitä ?. Itse valmistin urakalla bambulangasta ekologisia tiskirättejä, yksi niistä koukkuamalla, loput kaikilla mahdollisilla muilla tekniikoilla.

Tiskirättitehdas käynnissä ☺!