Koukkuaminen koukuttaa

Koukkuaminen eli tunisialainen virkkaus on viime vuosina jäänyt jonkin verran taka-alalle. Menetelmähän on varsin mielenkiintoinen – jopa yksinkertainen – ja valmis jälki on todella nättiä ?. Miinuspuolena täytyy kertoa, että työn tekeminen kestää ja kestää ja kestää … Riippuu toki minkä kokoista ja kuinka paksulla langalla, mutta silti. Ehkä siinä lienee yksi syy unohdukseen?

Näin lankavalmistaja Novita määrittelee koukkuamisen:

”Koukkuaminen on edestakaisvirkkausta, mutta työtä ei käännetä virkatessa, vaan sama puoli on aina virkkaajaan päin. Koukkuamisessa käytetään työvälineenä virkkuukoukkua, jossa on koukku molemmissa päissä. Koukkuamisessa kerrokset virkataan kahdessa vaiheessa; ensimmäinen vaihe on oikealta vasemmalle. Tällöin uudet silmukat nostetaan koukulle edellisen kerroksen reunasilmujen kautta koko kerroksen ajan. Toinen vaihe tapahtuu vasemmalta oikealle, jolloin koukulla olevat silmukat päätetään perättäin toinen toisensa jälkeen. Koukuttu pinta on kiinteää, tiheää ja muistuttaa kudottua kangasta.”

Ensin poimitaan silmukat, sitten lanka vedetään niiden läpi.

Itse olen käyttänyt sellaista virkkuukoukkua, jossa toisessa päässä koukku ja toisessa ”mötikkä” etteivät silmukat karkaa. Välissä on noin 25 cm pituinen varsi. Ihan hauska ja kieltämättä koukuttava tapa tehdä käsitöitä ?. Itse valmistin urakalla bambulangasta ekologisia tiskirättejä, yksi niistä koukkuamalla, loput kaikilla mahdollisilla muilla tekniikoilla.

Tiskirättitehdas käynnissä ☺!