Kaikessa yksinkertaisuudessaan teki vaan mieli virkata perus-isoäidinneliölaukku. 😊 Ehkä taustalla oli jotain jämälankojen hävitysstrategiaa? Joka tapauksessa tämä on helppo ja kiva välityö jos mitään muuta ei keksi. 😊 Käytä jämälankoja, mieleisiä värejä – tee iso tai pieni laukku – oma valinta! 😊

Ohjeina tarvitaan isoäidinneliöitä, kulmasta aloitettua isoäidinneliötä sekä puhvisilmukoita.

*Virkkaa viimeinen kerros samalla värillä niin lopputulos mätsää kivasti vaikka muuten olisikin värien (ihana) sekamelska. 😊

Tarvitset:

• Lankaa yhteensä n. 200 g (laukun koosta riippuen)
• Virkkuukoukku 3 ½ (tai valitsemiesi lankojen mukaan)

ISOÄIDINNELIÖ

Luo 6 kjs, yhdistä renkaaksi ps:lla.

1.krs: Virkkaa renkaaseen 3 kjs (=1 p) 2 p, 2 kjs, 3 p, 2 kjs, 3 p, 2 kjs, 3 p, 2 kjs. Yhdistä ps:lla aloitukseen.

2.krs: Virkkaa kulmiin (4 kpl) 3 p + 2 kjs + 3 p. Pylvässarjojen väliin aina 1 kjs.

3.krs: Virkkaa kulmiin (4 kpl) 3 p + 2 kjs + 3 p. Edellisen kerroksen väliköihin aina 3 p ja pylvässarjojen väliin 1 kjs.

 < Kasvata isoäidinneliötä toistamalla edellistä kerrosta niin monta kertaa kunnes koko on sopiva. >

(Virkkaa vielä kerros kiinteitä silmukoita, kulmakohtiin 1 ks + 1 kjs + 1 ks.)

Virkkaa tilkkuja niin monta kuin laukkuusi haluat – mallityössä neliöitä on 9 kpl. Kiinnitä toisiinsa ps:lla työn oikealta puolelta. Virkkaa vielä tämän ison neliön ympäri kerros ks:ta (+ jos haluat vielä erivärisen sivusauman kuten mallityössä niin sillä värillä vielä 1 krs ks:ta.)

nurkasta aloitettu isoäidinneliö

Luo 6 kjs, yhdistä renkaaksi ps:lla.

1.krs: Virkkaa renkaaseen 3 kjs (=1 p) 2 p, 2 kjs, 3 p, 2 kjs, 3 p, 2 kjs, 3 p, 2 kjs. Yhdistä ps:lla aloitukseen.

2.krs: Virkkaa kulmiin (4 kpl) 3 p + 2 kjs + 3 p. Pylvässarjojen väliin aina 1 kjs.

Aloita mistä tahansa kulmasta ja virkkaa 3 p + 1 kjs, 3 p + 1 kjs, kulmakohtaan 3 p + 2 kjs + 3 p + 1 kjs, 3 p + 1 kjs, 3 p. Käännä ja jatka vielä samalla värillä. Alkuun 4 kjs (= joka vastaa seuraavan kerroksen kjs-välikköä) ja kiinnitä p:llä 1:een välikköön. Jatka vuorottelemalla 3 p + 1 kjs:n sarjoja sekä kulmaa.

Tällä tavoin voit kasvattaa tilkusta juuri sen kokoisen kuin haluat. Kun tilkku on tarpeeksi suuri, virkkaa sen ympäri kerros isoäidinneliötekniikalla pylväitä + kiinteitä silmukoita (+ jos haluat vielä erivärisen sivusauman kuten mallityössä niin sillä värillä vielä 1 krs ks:ta.)

Yhdistä kummatkin puolet toisiinsa piilosilmukoilla työn oikealta puolelta.

Puhvisilmukat

Suuaukon ympäri on virkattu kerroksia puhvisilmukoilla + lopuksi 2 kerrosta kiinteitä silmukoita.

*Puhvisilmukan ohje: virkkaa aluksi 1 ketjusilmukka, ota koukulle langankierto ja vie koukku aloituslenkin alta ja vedä lanka silmukan läpi. Nyt koukulla pitäisi olla 3 lankaa. Toista tätä vielä 4 kertaa. Lanka vedetään yhteensä 5 kertaa samasta kohdasta. Kun olet tehnyt tämän 4 kertaa, koukulla pitäisi olla 11 silmukkaa. Ota lanka koukulle ja vedä 11 silmukan läpi. Tee lopuksi 2 ketjusilmukkaa.

Olkahihna

Virkkaa minikokoisia isoäidinneliöitä (joissa 2 kerrosta puolipylväillä + 1 kerros ks:ta) ja kiinnitä niitä toisiinsa niin paljon, että olkahihna on haluamasi pituinen. Kiinnitä lopuksi laukkuun.

Tiedättekö kun joskus on tehnyt valmiin suunnitelman siitä, mikä on seuraava iso käsityöprojekti? No nyt kävi niin ja ”hautasin” aiemmat suunnitelmat, koska jotain parempaa ilmaantui ?. Nimittäin mummotyyny! Näky kirpparilla oli jotenkin outo, hauska, kiehtova, erikoinen, sympaattinen… Tyynyn sisuksista ”ulos kasvava” mummo ?. Aivan pakko ostaa (maksoi euron!) ja tuunata uusiksi! Tyynyhän on alun perin tylsän harmaa, joten tälle mummolle jos kenelle kuului virkata perinteinen isoäidinneliöpaita – vaikkakin teknisesti isoäidinsuorakulmiopaita, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin… ?

Mummotyynyn selkäpuoli näyttää tältä. ☺

Virkkausvinkit

1. Lankojen värien valinnasta.

Isoäidinneliöthän näyttävät hyviltä vaikka missä väreissä, mutta jos haluat lopputulokseen ”katseen kestävää yhtenäisyyttä” niin kannattaa valita 4-6 eri väriä, joista virkkaat. Vastaavasti jos haluat käyttää kaikkia maailman värejä niin jokaisen tilkun reunusväri kannattaa olla sama; yleensä joko musta tai valkoinen (toimivat parhaiten ?).

2. Ja edellisestä kohdasta osuvalla aasinsillalla:

Erilaiset kuviot tuovat näyttävyyttä, jolloin sitä ei tarvitse hakea ”värien sekamelskalla” ?. Eli pyri pitäytymään muutamassa valitussa värissä ja virkkaa sen sijaan erilaisia neliöitä, kuusi- ja suorakulmioita ?. Lisäpointtina, että itse ei kyllästy siihen ”yhteen samaan vanhaan kaavaan” – etenkin jos virkkaat peittoa ja tilkkuja tarvitsee tehdä parisataa…

Muutamalla eri värillä ja erilaisilla tilkuilla saa kivasti näyttävyyttä.

3. Isoäidinsuorakulmion virkkaaminen.

Se on hauskaa ja erilaista, mutta lähtökokoa voi olla vaikea hahmottaa. Minkä mittaisen pitkulaisen pätkän virkkaisin, jotta se kasvaisi tasaisesti kaikista reunoistaan? Niinpä, been there ?. Varsinaista ongelmaa ei kuitenkaan ole, reunoja voi kasvattaa ilman, että tarvitsee virkata koko kierrosta. Huolehdi vain siitä, että ulommainen kierros on yhtenäinen. Silmä ei helposti erota poikkeavia lisäyksiä välikerroksissa jos niitä ei erityisesti etsi.

Isoäidinsuorakulmion virkkaamisesta ei tarvitse ottaa stressiä. Muutamalla kikalla homma toimii! ☺

4. Tilkkujen kiinnittäminen toisiinsa.

Jos käytät samanväristä reunalankaa kaikissa, asia on selvä; sillä värillä yhdistät myös tilkut vaikka neulalla ja langalla tai piilosilmukoilla. Sen sijaan jos et käytä mitään samanväristä reunalankaa niin tilkut kannattaa kiinnittää toisiinsa nurjalta puolelta neulalla ja langalla. Neula tulisi pujottaa aina ulommaisiksi jäävien reunasilmukoiden kaarien välistä (voisko vähän epäselvemmin vielä….). Kokeilemalla selviää: kiinnitä tilkut parin sentin matkalta, kiristä sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän) ja käännä työ oikeinpäin: näyttääkö kiinnityskohta siistiltä vai pilkottaako toisen tilkun reunaa jostain? Olennaista on myös valita oikea kiinnitysväri: yleensä tilkkujen reunat ovat erivärisiä, joten valitse jommankumman väri ja neulo sillä tilkut yhteen. Huonoin vaihtoehto on valita jokin aivan muu väri; se taatusti pilkistää tilkkujen kiinnityskohtien väleistä ☹.

5. Lopullinen koko.

Jos olet tekemässä vaikkapa virkattua tyynynpäällistä. Sovitat toista puolikasta tyynyn päälle, toteat että sehän natsaa oikein hyvin! Väärin, ei natsaa. Tyyny on (hieman ärsyttävä) kasvava elementti, joten silloin kun mielestäsi päällisen puolikas on oikean kokoinen, kannattaa tehdä vielä 1-2 kierrosta lisää. Se meinaan on tosi häiritsevää jos lopputulos kiristää ?. Lankatyöt jonkin verran venyvät ja antavat periksi, mutta rajansa niilläkin. ?

*Ja bonuksena suorakulmion (isoäidinneliö -sellaisen) ohje:

Luo kjs-pätkä, joka on ensinnäkin tarpeisiisi sopivanmittainen ja toisekseen siihen pitäisi pystyä tasajaolla tekemään 3:n pylvään sarjoja, joiden välissä 1 kjs. Eli kun olet luonut kjs-pätkän, lähde virkkaamaan takaisinpäin 3 pylvästä (jokaiseen s:aan siis 1 p) + 1 kjs, hyppää yli 1 s, ja taas 3 p + 1 kjs – koko pätkä loppuun, kunnes tullaan päätyyn: muodosta kulmat virkkaamalla päätypylvääseen (kts mallia kuvasta) 3 p + 2 kjs + 3 p + 2 kjs + 3 p + 2 kjs + 3 p – ja jatka 3:n p:n sarjoilla kuten kuvassa.

Tällä kaavalla voit jatkaa haluamasi kokoisen suorakulmion, vaihtele värejä jos tykkäät. Kulmissa muista aina tehdä lisäykset, jotta tilkku kasvaa kauniisti.