Isoäidinneliöistä voi tehdä aika monenlaisia juttuja, tässä yksi todiste siitä! 😊 Tämä virkattu huivi valmistuukin niin nopeasti (jos vertaa vaikka isoäidinneliöpeittoon…) että jo se on riittävä syy tarttua virkkuukoukkuun! 😊 Valitse langat oman makusi mukaan tai ota mallia tästä. Langoista riittää ne jämälankakerätkin. 😊 Viimeistele lopputulos pujottelemalla samanvärisiä hapsuja kumpaankin päätyyn!

*Teknisesti ottaen nämä ovat kai isoäidinympyröitä, joiden viimeinen pylväskerros tekee siitä neliön.*

Virkattu kaulahuivi isoäidinneliöistä

15 kpl isoäidinneliöitä

• Luo 6 kjs, sulje ps:lla lenkiksi.
• Virkkaa lenkkiin yhteensä 12 p, jokaisen jälkeen aina 1 kjs. Sulje ps:lla aloitukseen.
• Virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen kjs-välikköön 2 p, jokaisen paripylvään jälkeen 1 kjs. Sulje ps:lla aloitukseen.
• Virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen kjs-välikköön 3 p, jokaisen triplapylvään jälkeen taas 1kjs. Sulje ps:lla aloitukseen.
• Virkkaa yhteen kjs-välikköön seuraavasti: 3 p + 2 kjs + 3 p + 1 kjs ( = ensimmäinen kulma). Virkkaa seuraavaan kahteen kjs-välikköön kumpaankin 3 p + 1 kjs. Sitten taas kulmakohta eli 3 p + 2 kjs + 3 p + 1 kjs samaan edellisen kerroksen kjs-välikköön. Toista kerros näin loppuun. Lopputuloksena pitäisi olla tasainen neliö.
• Virkkaa vielä jokaisen neliön viimeiseksi kerrokseksi kiinteitä silmukoita.
• Yhdistä tilkut toisiinsa nurjalta puolelta neulalla ja langalla. Virkkaa tämän tilkkupötkön ympäri pylväitä isoäidinneliötekniikalla.
• Virkkaa tilkkupötkön toiseen reunaan (kuvan mukaisesti) pylväitä isoäidinneliötekniikalla kaikilla käyttämilläsi väreillä.
• Leikkaa langoista n. 30 cm pätkiä, 4-6 samalla värillä. Pujottele hapsuja tasaisesti kumpaankin päätyyn, leikkaa lopuksi saksilla langanpätkät tasaiseksi.

Värejä vaihtamalla (ja yhteensointuvia valitsemalla) saa kivaa uutta näköä isoäidinneliökaulahuiviin! 😊

Tiedättekö kun joskus on tehnyt valmiin suunnitelman siitä, mikä on seuraava iso käsityöprojekti? No nyt kävi niin ja ”hautasin” aiemmat suunnitelmat, koska jotain parempaa ilmaantui ?. Nimittäin mummotyyny! Näky kirpparilla oli jotenkin outo, hauska, kiehtova, erikoinen, sympaattinen… Tyynyn sisuksista ”ulos kasvava” mummo ?. Aivan pakko ostaa (maksoi euron!) ja tuunata uusiksi! Tyynyhän on alun perin tylsän harmaa, joten tälle mummolle jos kenelle kuului virkata perinteinen isoäidinneliöpaita – vaikkakin teknisesti isoäidinsuorakulmiopaita, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin… ?

Mummotyynyn selkäpuoli näyttää tältä. ☺

Virkkausvinkit

1. Lankojen värien valinnasta.

Isoäidinneliöthän näyttävät hyviltä vaikka missä väreissä, mutta jos haluat lopputulokseen ”katseen kestävää yhtenäisyyttä” niin kannattaa valita 4-6 eri väriä, joista virkkaat. Vastaavasti jos haluat käyttää kaikkia maailman värejä niin jokaisen tilkun reunusväri kannattaa olla sama; yleensä joko musta tai valkoinen (toimivat parhaiten ?).

2. Ja edellisestä kohdasta osuvalla aasinsillalla:

Erilaiset kuviot tuovat näyttävyyttä, jolloin sitä ei tarvitse hakea ”värien sekamelskalla” ?. Eli pyri pitäytymään muutamassa valitussa värissä ja virkkaa sen sijaan erilaisia neliöitä, kuusi- ja suorakulmioita ?. Lisäpointtina, että itse ei kyllästy siihen ”yhteen samaan vanhaan kaavaan” – etenkin jos virkkaat peittoa ja tilkkuja tarvitsee tehdä parisataa…

Muutamalla eri värillä ja erilaisilla tilkuilla saa kivasti näyttävyyttä.

3. Isoäidinsuorakulmion virkkaaminen.

Se on hauskaa ja erilaista, mutta lähtökokoa voi olla vaikea hahmottaa. Minkä mittaisen pitkulaisen pätkän virkkaisin, jotta se kasvaisi tasaisesti kaikista reunoistaan? Niinpä, been there ?. Varsinaista ongelmaa ei kuitenkaan ole, reunoja voi kasvattaa ilman, että tarvitsee virkata koko kierrosta. Huolehdi vain siitä, että ulommainen kierros on yhtenäinen. Silmä ei helposti erota poikkeavia lisäyksiä välikerroksissa jos niitä ei erityisesti etsi.

Isoäidinsuorakulmion virkkaamisesta ei tarvitse ottaa stressiä. Muutamalla kikalla homma toimii! ☺

4. Tilkkujen kiinnittäminen toisiinsa.

Jos käytät samanväristä reunalankaa kaikissa, asia on selvä; sillä värillä yhdistät myös tilkut vaikka neulalla ja langalla tai piilosilmukoilla. Sen sijaan jos et käytä mitään samanväristä reunalankaa niin tilkut kannattaa kiinnittää toisiinsa nurjalta puolelta neulalla ja langalla. Neula tulisi pujottaa aina ulommaisiksi jäävien reunasilmukoiden kaarien välistä (voisko vähän epäselvemmin vielä….). Kokeilemalla selviää: kiinnitä tilkut parin sentin matkalta, kiristä sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän) ja käännä työ oikeinpäin: näyttääkö kiinnityskohta siistiltä vai pilkottaako toisen tilkun reunaa jostain? Olennaista on myös valita oikea kiinnitysväri: yleensä tilkkujen reunat ovat erivärisiä, joten valitse jommankumman väri ja neulo sillä tilkut yhteen. Huonoin vaihtoehto on valita jokin aivan muu väri; se taatusti pilkistää tilkkujen kiinnityskohtien väleistä ☹.

5. Lopullinen koko.

Jos olet tekemässä vaikkapa virkattua tyynynpäällistä. Sovitat toista puolikasta tyynyn päälle, toteat että sehän natsaa oikein hyvin! Väärin, ei natsaa. Tyyny on (hieman ärsyttävä) kasvava elementti, joten silloin kun mielestäsi päällisen puolikas on oikean kokoinen, kannattaa tehdä vielä 1-2 kierrosta lisää. Se meinaan on tosi häiritsevää jos lopputulos kiristää ?. Lankatyöt jonkin verran venyvät ja antavat periksi, mutta rajansa niilläkin. ?

*Ja bonuksena suorakulmion (isoäidinneliö -sellaisen) ohje:

Luo kjs-pätkä, joka on ensinnäkin tarpeisiisi sopivanmittainen ja toisekseen siihen pitäisi pystyä tasajaolla tekemään 3:n pylvään sarjoja, joiden välissä 1 kjs. Eli kun olet luonut kjs-pätkän, lähde virkkaamaan takaisinpäin 3 pylvästä (jokaiseen s:aan siis 1 p) + 1 kjs, hyppää yli 1 s, ja taas 3 p + 1 kjs – koko pätkä loppuun, kunnes tullaan päätyyn: muodosta kulmat virkkaamalla päätypylvääseen (kts mallia kuvasta) 3 p + 2 kjs + 3 p + 2 kjs + 3 p + 2 kjs + 3 p – ja jatka 3:n p:n sarjoilla kuten kuvassa.

Tällä kaavalla voit jatkaa haluamasi kokoisen suorakulmion, vaihtele värejä jos tykkäät. Kulmissa muista aina tehdä lisäykset, jotta tilkku kasvaa kauniisti.