Tämä takapuolen lämmitin on reilun vuoden ollut sellainen ”helppo, kiva ja nopea käsityö”, jonka jokainen vaan tarvitsee 😊. Jos vähänkään seurailee käsitöiden ”to do” -listaa niin tämä keikkuu siellä kärkisijoilla tuulihyrrän kanssa 😊.

Noh, tämä tekele on siis tarkoitettu lämmittämään takapuolta jos vaikka istuskelee paljon ulkona kylmään vuodenaikaan. Se puetaan housujen päälle. Jämälankaprojektina tämä on mitä mainioin! 😊 Ja senkin vielä sanon, että nimenomaan pätkävärjättyjen jämälankojen suorastaan kohtalo! 😊

Eli kaiva kaapistasi ihan ne kaikki jämälankanysätkin, varustaudu vähän paksummalla virkkuukoukulla ja varaa muutama ilta tämän tekemiseen. Tämä kyseinen hamonen on suurimmaksi osin virkattu, mutta vyötärölle tuleva resori on joustinneuletta. Värinvaihdot on tehty niin, että uusi lanka on solmittu vanhan kanssa ja siitä vaan suoraan jatkettu.

Tarvitset:

• Niitä jämälankoja, paljon. Kaikki käy 😊
• Virkkuukoukku, joku vähän isompi (pienellä nysväät hametta vielä ensi vuonnakin…)
• Pyöröpuikot (80 cm), tässä paksuus 4 mm

Ohjeet ovat pääosin tässä:

1. Tässä on suurin osa virkattu puolipylväitä, helmaa kohti tullessa vaihdettu pylväisiin. On siis ihan oma valinta millä tekniikalla menet 😊.
2. Missään kohtaa ei ole laskettu silmukoita, vaan ”perstuntumalla” ja sovittamalla on edetty 😊.
3. Alkuun luodaan niin pitkä ketjusilmukkapätkä, että renkaaksi muodostettuaan se mahtuu hyvin lantion kohdalta (pyllytin puetaan siis jalkojen kautta). Tee mieluummin vähän löysempi kuin kireä.
4. Kun kjs-pätkä on valmis, yhdistä se ps:lla isoksi renkaaksi ja virkkaa joka toiseen s:aan 1 ks ja jokaisen ks:n jälkeen 1 kjs. Hyppää yli aina siis joka toinen s. Tee sopivan löysästi.
5. Jatka haluamallasi virkkaustekniikalla vaikkapa 10 cm verran, virkkaa sitten aloitus-kjs-pätkän ”toiselle sivulle” löysästi ks:ta koko matkalta. Näin saadaan minimoitua hameen ”kireys”.
6. Voit päättää jatkatko virkkauksella kohti helmaa vai neulotko tässä välissä resorin.
   1. Resori: poimi langan ja virkkuukoukun avulla pyöröpuikoille silmukoita, neulo ensin jokainen s takareunastaan kiertäen.
   2. Neulo 2 o, 2 n joustinneuletta – ja jos jako ei ole mennyt tasan niin lisää/kavenna silmukoita niin että menee 😊.
   3. Kun resori on mielestäsi oikean mittainen (ja olet myös sovittanut hametta) niin tee joustava päättely: Neulo 2 o, siirrä molemmat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takakautta yhteen. Neulo 1 o, siirrä molemmat silmukat oikealta vasemmalle puikolle ja neulo ne takakautta yhteen. Toista näin loppuun saakka, päättele.
7. Jatketaan helman virkkaamista. Sovita melko usein, että huomaat kiristääkö hame.
8. Voit ”vesirajan kohdalla” alkaa vähän lisäilemään silmukoita, jotta hame hieman levenee loppua kohti. Itse tein yhden kerroksen ajan 2 s:aa joka 7:nteen s:aan.
9. Loppuun ei kannata tehdä mitään tiukkoja kiristäviä kerroksia.

Siinä se, eikun pyllytin puikoille! 😊

Kun kyseeseen tulee lähes mikä tahansa virkkaustyö, on väistämättä edessä jonkinlainen reunojen viimeistely. Teet sitten maton, peiton, pussukan tai nyssykän, odottaa lopussa tämä haasteellinen operaatio. Ai miksi haasteellinen? No ehkei aina, mutta otetaan esimerkiksi tilkkumatto (tai tilkkupeitto). Mikäli et viimeistele työtä (eli tee kunnon reunoja), näyttää lopputulos ikuisesti jatkuvalta. Kaunis virkattu reuna antaa työlle sen viimeisen silauksen, joka usein vaaditaan. Hommassa vaan on pari huomioitavaa seikkaa:

Kun virkataan työhön lisää ympärysmittaa, se siis kasvaa (ihanko tosi?!), jolloin silmukoita on lisättävä matkan varrella. Tämän oikean lisäysmäärän tajuaminen on se haaste. Jos lisäät liikaa, työ alkaa ”aaltoilla”, ja vastaavasti liian vähäisellä määrällä työ kupruilee ikävästi. ☹

Oikeanlaisen kuvion löytäminen. Reunojen koristeluvirkkaukseen on varmaan miljoonia tapoja, mutta aina ei vaan jaksa/pysty/kykene. ☹ Usein tekisi mieli kerrankin viimeistellä reunat jollain hienolla ennennäkemättömällä kuvioinnilla, mutta ei. Liian hankalaa ja työlästä. Eli päädyt taas tekemään niitä pylväitä.

Vaivannäkö. Isojen virkkaustöiden reunan viimeistely on siitä ärsyttävää, että se vie aikaa, paljon! Joskus tuntuu, että viimeistely kestää yhtä kauan kuin varsinaisen työn värkkääminen ja usein haluaisi jättää tämän viimeisen vaiheen pois. Lisäksi kun ”pyörittelet” käsissäsi jotain parisängyn virkattua peittoa niin niska ja hartiat muistuttavat itsestään viimeistään seuraavana päivänä. ☹

Se, että sopiiko aloitettu ”reunatyyli” kokonaisuuteen. Niin, ja tämä vaatii sen, että olet tehnyt sitä reunaa jo vähintään puoleen väliin asti. Vasta oikeastaan silloin pystyt hahmottamaan, toimiiko valittu tyyli. Ja sitten tietenkin huomaat, että ei, se ei sovi. Eikun purkamaan. Siinä meni kahden tunnin työ hukkaan. ☹

Siksak-virkkaus toimii maton reunassa hyvin. ☺

Eri materiaalit ja puikkojen koot. Oikeastaan aika alkeellinen virhe, johon kuitenkin sortuu liian usein. Valitset siis (mukamas) jonkun kivan erilaisen langan reunojen viimeistelyyn. Ja siihen erikokoisen virkkuukoukun, jolla työ on tehty. Huomaat siinä jossain vaiheessa, että ei muuten toimi. Jälki on varmaan sikäli ihan hienoa, mutta työ alkaa joko aaltoilla tai kupruilla. Pitäisi tajuta pysyä samanpaksuisessa langassa ja koukussa!

Kokonaisuus ratkaisee!

Tämä vaihe jää liian usein tekemättä: tuotoksen silittäminen. ☹ Tiedetään, paha synti! Nimittäin aika moni edellä mainituista ongelmista häviää (tai ainakin pehmenee) silityksen myötä. Jos olet vähän kämminyt silmukoiden määrissä tai langan materiaalissa/paksuudessa, tämä toimenpide antaa anteeksi! ? Mutta niin, taas jotenkin liian vaivalloista. Tai no jos kotona sattuisi olemaan joku ready-to-iron -silityspiste niin mikäs siinä! ? Ehkä joskus onkin?

Siinäpä ne yleisimmät. Kaiken kaikkiaan viimeistely kuitenkin kannattaa, koska muutoin työ jää ikävän keskeneräisen näköiseksi. Toisaalta kunnon rehellinen (tuntikausia) kestänyt viimeistely antaa sen lopullisen silauksen ja samalla jotenkin päättää loogisesti kyseisen projektin. Voi siis ”luvan kanssa” aloittaa uuden kun vanha on kunnialla saatettu loppuun! ?