Koukkuaminen eli tunisialainen virkkaus on viime vuosina jäänyt jonkin verran taka-alalle. Menetelmähän on varsin mielenkiintoinen – jopa yksinkertainen – ja valmis jälki on todella nättiä ?. Miinuspuolena täytyy kertoa, että työn tekeminen kestää ja kestää ja kestää … Riippuu toki minkä kokoista ja kuinka paksulla langalla, mutta silti. Ehkä siinä lienee yksi syy unohdukseen?

Näin lankavalmistaja Novita määrittelee koukkuamisen:

”Koukkuaminen on edestakaisvirkkausta, mutta työtä ei käännetä virkatessa, vaan sama puoli on aina virkkaajaan päin. Koukkuamisessa käytetään työvälineenä virkkuukoukkua, jossa on koukku molemmissa päissä. Koukkuamisessa kerrokset virkataan kahdessa vaiheessa; ensimmäinen vaihe on oikealta vasemmalle. Tällöin uudet silmukat nostetaan koukulle edellisen kerroksen reunasilmujen kautta koko kerroksen ajan. Toinen vaihe tapahtuu vasemmalta oikealle, jolloin koukulla olevat silmukat päätetään perättäin toinen toisensa jälkeen. Koukuttu pinta on kiinteää, tiheää ja muistuttaa kudottua kangasta.”

Ensin poimitaan silmukat, sitten lanka vedetään niiden läpi.

Itse olen käyttänyt sellaista virkkuukoukkua, jossa toisessa päässä koukku ja toisessa ”mötikkä” etteivät silmukat karkaa. Välissä on noin 25 cm pituinen varsi. Ihan hauska ja kieltämättä koukuttava tapa tehdä käsitöitä ?. Itse valmistin urakalla bambulangasta ekologisia tiskirättejä, yksi niistä koukkuamalla, loput kaikilla mahdollisilla muilla tekniikoilla.

Tiskirättitehdas käynnissä ☺!

Välillä on kiva päästä helpolla – toisinaan taas kunnon vaivannäkö on varsin palkitsevaa. Nyt ollaan tuon jälkimmäisen jäljillä. Käytännössä siis; mitä vaiheita vaaditaan, jotta se herkullisesti höyryävä paistettu ahven on enää haarukan mitan päässä makunautinnosta?

Loppupeleissä on kyse kuitenkin varsin kotikutoisesta meiningistä: kaivetaan matoja ja lähdetään kalaan. Ollaan hyvin maanläheisten asioiden kanssa tekemisissä. On likaista, märkää ja säästä riippuen kuumaa tai kylmää. Kalastaminen kuitenkin on sen sortin intohimo, että kaupunki-ihminen on kummasti myyty epämukavuuksienkin edessä 😊.

Matojen kaivuu saa Hugossa aina aggressiot pintaan. 😊

Madot siis kaivettu, kalastusvehkeet kunnossa – ahven syö parhaiten jigillä pilkkien, jossa isohko mato – eikun veneeseen ja apajien ääreen. Luonnollisesti kaislikon ääressä on tuottoisinta, enempää kalanainen ei voi paljastaa 😊. Kärsivällisyys usein palkitaan, joten sitä mukaan reippaalla otteella. Toisinaan kala vaan ei syö, sekin täytyy hyväksyä.

Ahven syö parhaiten jigillä, johon pujotetaan isohko kastemato. Jigiä vedellään pohjaa pitkin, nostellaan ja lasketaan vuoronperään.

Kun sitten käy niin onnellisesti, että a) kala syö, b) kala on sopivan kokoista ja c) kala on ”laadukasta lajia” – niin rantautumisen jälkeen on edessä perkausvaihe. Easy way or the hard way – kumpikin käy. Fileet on kiva ja helppo paistaa pannulla, mutta vaatii kuitenkin taitoa osata fileoida. Helpompi tapa on yksinkertaisesti poistaa sisälmykset – ja valmista.

Yksinkertainen ohje: mausteet ja voinokare kalan sisään ja vuoka uuniin. 😊

Uunissa kypsyneet ahvenet ovat varsin maukkaita sekä helppoja valmistaa. Makunautinnon perusteella paistetut ahvenfileet ja uuniahven ovat todella lähellä toisiaan.  On ihan muista tekijöistä kiinni, kummalla tyylillä haluaa toteuttaa. Tässä ohjeet sekä uuniahveniin että ahvenrulliin uunissa.

Ahventa uunissa (G + L)

• Kokonaisia perattuja ahvenia 2-3 kpl
• Merisuolaa
• Sitruunamehutiivistettä pari tippaa
• Yrttimaustetta
• Voita (L)

Ahvenfileistä voi valmistaa myös herkullisia rullia, jotka kypsyvät uunissa nopeasti. 😊

Ahvenrullat uunissa (G + L)

• Ahvenfileitä 8
• Mausteseosta (sekaisin himalajan suolaa, kalamaustetta ja valkosipulista yrttimaustetta)
• Voi-rypsiöljyseosta voiteluun
• Kylmäsavulohta