Äitienpäivän aamiainen tarjotaan perinteisesti äidille sänkyyn. Ihana ja kaunis ajatus 😊. Paitsi ettei se ole niin sanotusti ”mun juttu”. Onneksi puoliso ja napero tietävät sen! 😊 Mutta hei, jotkut tykkäävät ja se ei ole keltään pois! Nämä gluteenittomat rahka-kaurasämpylät ovat mitä mainion tarjottava äidille sänkyyn – sotkemisen mahdollisuus on pienempi (ainakaan jos vertaa joihinkin enemmän nestemäisempiin tarjottaviin ☹) ja ovat käteviä syödä ihan tuosta noin vaan omin sormin 😊.

Ja taas hei, näitä saa kyllä leipoa muulloinkin kuin äitienpäivänä, kenelle vaan (oli äiti tai ei) milloin ja missä vaan. Hyviä ovat ja se on pääasia! 😊

Rahka-kaurasämpylät (G + L)

• 1 prk maitorahkaa (L)
• 2,5 dl maitoa (L)
• 50 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 3,5 rkl siirappia
• 4,5 dl gluteenittomia leipäjauhoja
• 2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
• 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
• 1 dl sulaa rasvaa/margariinia

Yhdistä maitorahka ja maito, sekoita kevyesti. Lämmitä esimerkiksi vesihauteessa tai mikrossa. Kun seos on kädenlämpöistä, murenna ja liuota joukkoon hiiva. Lisää mukaan suola, siirappi, kaurahiutaleet ja gluteeniton vaalea jauhoseos. Vaivaa vatkaimella ja taikinakoukuilla. Lisää hiljalleen loput jauhot ja sula rasva. Vaivaa vielä hetki ja laita vedottomaan lämpimään paikkaan taikina nousemaan noin puoleksi tunniksi.

Leivo taikinasta pieniä pyöreitä sämpylöitä. Voitele halutessasi munalla tai pirskota päälle vettä. Lopputulemana (tein kahta eri vaihtoehtoa) muna antaa väriä, vesi rapeutta. Voit vielä sihdata päälle hieman gluteenittomia jauhoja ”näön vuoksi”. 😊

Paista uunissa 225 asteessa noin 12 minuuttia tai kunnes ovat saaneet väriä pintaansa. Kuten gluteenittomat leivokset yleensä, nämäkin kuivuvat/jämähtävät nopeasti eli tarjolle aina sen päivän leipäsyömiset ja loput pakkaseen. 😊

Tämä italialainen klassikkoleipä kokee nyt kahdenlaisia muutoksia: ensinnäkin se tehdään gluteenittomasti ja toisekseen siihen upotetaan hienonnettua nokkosta. 😊 Villiyrttikausi on käynnissä ja päätin kokeilla nokkosta. Jotenkin kuvittelin, että tuollahan niitä nokkosia kasvaa loppukeväästä sellaisina ”metrin mittaisina” puskina… Öö, ei nyt ihan. Hädin tuskin puskevat maasta näkyviin, mutta se ei ole este! Ota talteen ne pienetkin nokkoset, ryöppää ja käytä ruoanlaitossa. Huomioi tosin, että kerätty määrä kuivana ei vastaa sitä mitä on jäljellä ryöppäyksen jälkeen eli kerää mieluummin enemmän kuin vähemmän! 😊

Kyllä niitä todistettavasti on, mutta ovat kyllä todella pieniä vielä. 😊

Nokkosten ryöppäys

Puhdista ensin nokkossaalis muista roskista ja huuhtele nokkoset vedessä. Laita vesi kiehumaan, lisää litraa kohti 1 teelusikallinen suolaa. Tässä tapauksessa nokkosten määrä oli niin vähäinen, että litra vettä riitti – suhteuta siis oma nokkossaalis veden ja suolan määrän kanssa. Kippaa nokkoset kiehuvaan veteen, pyörittele niitä siellä pari minuuttia. Kaada lävikköön ja valuta päälle kylmää vettä. Kuivaa talouspaperiin ja hienonna esim. silppurilla tai saksilla.

Muista hanskat nokkosia kerätessä!

Gluteeniton nokkosfocaccia

• 25 g hiivaa
• 4 dl vettä
• ½ tl suolaa
• ½ rkl sokeria
• ½ dl juoksevaa margariinia
• 5 dl gluteenitonta leipäjauhoseosta (tässä Vuohelan Herkun)
• ½ dl hienonnettuja nokkosia

• 10 kirsikkatomaatin puolikasta
• 1 tl sormisuolaa
• 1 rkl oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri, margariini ja 1/3 jauhoista. Vatkaa taikinakoukuilla ja lisää pikku hiljaa loput jauhot. Lisää lopuksi hienonnetut nokkoset ja vatkaa vielä hetki.

Taikina by the way imee sitten tomaatit sisuksiinsa, että älä ihmettele… 😊

Kumoa taikina vuokaan ja levitä tasaiseksi. Peitä liinalla ja anna kohota noin puoli tuntia. Puolita tomaatit ja painele taikinan pinnalle. Jos haluat, että tomaatinpuolikkaat jäävät näkyviin niin älä paina kovin syvälle – taikina nimittäin imee ne sisuksiinsa! Ripottele vielä päälle sormisuola ja pirskota oliiviöljy. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia. Uunista ulos tullessa voit halutessasi voidella leivän vielä kertaalleen oliiviöljyllä. Tulee kivannäköinen ja maukas kuori. 😊

Gluteeniton nokkosfocaccia on makunsa puolesta kyllä kaiken vaivan arvoinen! 😊